Uusi koti & viime aikoja

Hei vaan pitkästä aikaa blogini ja ystäväni ja kaikki siellä 🙂

Minä tyttö se etämuutin korona-aikana Helsingin sisällä. Etämuutto täydelliseen kotiin sujui oikein hyvin Lahdessa makoillen! (Oon super kiitollinen mun entiselle kämppikselle ja sen poikkikselle jotka pakkas mun kaikki kamat ja lähetti ne matkaan, sekä mun serkuille ja Vilmalle jotka vastaanotti ne tavarat uuteen kotiin.) Mulla on nykyään uusi kämppis, joka on mun rakas ystävä Vilma. Hän on yks mun maailman lempi-ihminen ja meillä on usein hauskaa ja myös hyvin syvällistä yhdessä.

Mutta joo, korona siis teki semmoset tepposet että muutto piti hoitaa etänä. Eipä musta nyt fyysisesti ois muutenkaan ollut kantamaan tai siirtämään yhtään mitään muuttopäivänä. Kortisonikuuri veti voimat lihaksista aika nollaan ja maaliskuussa alkanut vapaaehtoinen riskiryhmäläisen kotosalla oleilu ei todellakaan auttanut lihasten palauttamisessa. Oon surkea tekemään mitään kotijumppia, ja nyt viime aikoina mun kantasolusiirron jälkeisen elämän liikunta on muodostunut suurimmilta osin kävelyistä pitkin kaupunkia. Mutta korona jotenkin sitten sulki sisälle, vaikka olis ehkä ollut järkevä poistua sisältä vähän useemmin. Mutta kun jotenkin ne ohjeet mitä mediassa annettiin oli niin semmoisia että alko tuntua siltä, että ulos kun tyyliin astuu, niin pommit räjähtää ympärillä. Nyt kesällä voimat on taas alkanu palautua ja kävely ei tunnu enää niin raskaalta! Eilen menin portaita ylös ja ihmettelin miten hyvin niitä kipusinkin. Pian hypin ja juoksen ja punnerran.

Oon viettänyt yhden kokonaisen viikon mun uudessa kodissa, jota voi kutsua myös taidekoti leijahimaks. Se viikko oli super intensiivinen, koska haluttiin laittaa koti niin valmiiks kuin mahdollista, eli purettiin, sisustettiin ja aseteltiin kamoja koko viikko. Mun ja Vilman olemassa olevat tavarat oli kuin luotu yhteen. Vilmalla oli valmiiks valtava täydellisesti tupaan sopiva pöytä, joka on hullun hyvä kaikenlaisen työntekoon ja brunssien ja illallisten järjestämiseen.<3 Mulla oli hyvin olkkariin sopiva matto ja piano. Muutenkin kaikki tavarat vaan loksahteli kohdilleen, saatiin mun tädiltä täydellisesti sopivia verhoja ikkunoihin, aseteltiin parhaita kirjoja yhteiseen hyllyyn ja jotenkin tuntu vaan että sisustaminen oli helppoa ja jouhevaa. En ees muista mitä meiltä olis puuttunut?! 

Haluan hieman nyt ilostella kuvilla tästä uudesta kodistani. Haluan myös kannustaa kaikkia tekemään sisustuslöydöt kirppiksiltä ja kierrätettynä koska maailmassa on tarpeeks kamaa ja se maailma tuhoutuu tässä pikavauhtia kun me ihmiset ollaan vähän pölkkypäitä ja kulutetaan luonnon resurssit loppuun. Minä oon niin onnellinen kun ympäröivä materiani on huolellisesti tarkkaillen ja tutkien hankittua, vanhaa ja sielukasta materiaa. Ja halpaakin vielä koska kirpparit on yleensä halpoja. Win maailmalle, win mulle, win vanhan tavaran kiertävälle elinkaarelle.

Överein juttu mikä meille ton muuttoviikon aikana saapui on ehkä Askon vanha 1950-luvun sohvaryhmä, jonka ostin facekirpparilta. Se todellakin pitää kunnostaa, eli vähintäänkin verhoilla, mutta oli ilonen yllätys että nää sohvat ei näyttänykkään niin kulahtaneilta livenä kuin kuvissa. Eli sohvien kunnostamisella ei oo tulipalokiire ja hyvä niin, pitää vähän säästää ensin. (:

Koronan takia oon pysytellyt edelleen Lahessa porukoilla ja nyt kesällä me ollaan nautittu elosta pääasiassa mökillä. Ei haittaa kyllä ollenkaan olla mökillä, kun kerrankin on niin harvinaislaatuinen kesä, että en oo töissä. Parasta vaan viettää kaikki aika maalla, täällä on rauha ja äitin sanoin puut värähtelee ihan eri tavalla kuin kiviset kadut. Tuntuu että täällä ihmisen on helpompi parantua. Nyt itseasiassa mulla on ensimmäinen viikko pitkästä aikaa jolloin ei oo verikokeita. Aika siisti homma, koska oon ravannut nyt joka maanantai labrassa ja se on vähän tylsä homma, koska pitää aina sen takia lähteä mökiltä pois. Ja koronan aikaan yleisestikin oli vähän epämieluisaa käydä sairaalatiloissa.

Aika ihanaa tämän mukavasti alkaneen kesän lisäksi, että syksyssä on jotain mitä odottaa, kun pääsee sitten oikeesti asettumaan kotiin, joka on jo laitettu valmiiksi, mutta odottaa vaan asukkiaan. Eikös sovita, että Suomeen ei tuu syksyllä sitä paljon puhuttua coronawiruksen toista aaltoa (tai minkään muunkaan pandemian aaltoja) ja mä voin rauhallisin mielin alottaa uuden normaalin elämän Helsingissä? :’—)

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *