Kun rupikonna kiipesi mun selälle

Olin ihmeellisen ihanalla ilmastonmuutoksen ja taiteen yhteyttä käsittelevällä yliopistokurssilla Helsingin yliopiston metsäasemalla Hyytiälässä toukokuussa 2019. Sinne otettiin joku parikymmentä opiskelijaa eri aloilta tieteen ja taiteen välillä. Meitä oli useita erilaisia opiskelijoita: tanssijoita, teatterintekijöitä, luonnontieteilijöitä ja myös muutama yhteiskuntatiteteellisemmin painottunut kestävyystieteen opiskelija. 

Siellä kurssilla tehtiin ja koettiin vaikka mitä. Kurssi kesti yhdeksän päivää, ja ne päivät oli todella intensiivisiä. Me keskusteltiin ihan järjettömän paljon, reflektoitiin, kyseenalaistettiin, filosofoitiin. Tehtiin hupsuja tehtäviä, mutta myös todella hienoja ja pysäyttäviä taiteellisia tehtäviä. Me osallistuttiin sellaisen erään taiteilijan suotanssiprojektiin, jossa me saatiin riehua ja tanssia suolla pareittain. Se oli hullua eläimellistä tanssia ja huudahduksia, kierimistä ja hengästymistä, riemua. Suotanssi kesti ehkä 40 minuuttia ja sen jälkeen kaikki oli aivan mudassa ja hiessä ja ties missä, aivan mahtavaa.

Performanssin jälkeen me tehtiin jotain muitakin pieniä tehtäviä suolla ja lopulta mä päädyin halaamaan suon mätästä maailman mukavimmassa ja ergonomisimmassa asennossa. Mä halasin sitä mätästä ja samalla tuijottelin ja ihmettelin senttimetrien päästä suon pintakasvustoa. Löysin viimevuotisia karpaloita ja lihansyöjäkasveja. Suoainesta. Ja ajattelin mielessäni että mikä ihmeellinen maailma meillä on, haluan niiiin vaalia sinua ja olla kanssassi ja taistella sen puolesta että voit hyvin. Ja seuraavana hetkenä mun saapasta pitkin alkoi kivuta sammakko. Kaikki muut keräänty siihen ympärille ihmettelemään, kun minä pieni punatukkainen ja sinianorakkinen olio halaan mätästä ja rupisammakko nousee mun selälle. Se sammakko olla kökötti siinä sitten tovin ja me naurettiin ja ihmeteltiin, että mitä oikeesti, sammakko kiipesi just mun selkään ja istuu siinä kuin mikäkin suon kuningas. Onko se mun ystävä? Vai kertooko se meille, että hei, täällä suolla hallitsen minä!

Oli miten oli, mietin sen jälkeen pääni puhki mitä ihmettä tää sammakko mun elämässä haluaa viestiä. 

Menin googlaamaan ja yritin löytää vastauksia.

Kristinuskossa rupisammakko on ylösnousemuksen ja jälleensyntymisen symboli. Ei resonoinut yhtään. Mikä jälleensyntymä? Täällä mä kivalla leirillä metsässä, kesä ja uusi työ tulossa.. ööööö.

”Toads may represent various ideas and concepts, but the predominant ones include transformation, adaptability, magic, life, fertility, rebirth and regeneration. There are other symbols we will mention, as well. Toads symbolize the power of change, transformation and adaptation, in the first place.”

Joo magic, life.. mut transformation, rebirth. Emmä tajunnut ollenkaan. Ei mulla ollut kovinkaan muutoksellinen olo lopulta. Rupisammakothan on prinssejä!! Miks tää ei povaa mulle nyt rakkautta??!!1! Haluan kesäromanssin :D, mutta ei tää sammakko puhunut ainakaan sen puolesta. Kuinka tylsää.

 ”The common connotation of the toad spirit animal is transformation and survival.

Survival?? Eiks tässä nyt ole kaikki hyvin.

”The toad spirit animal symbolism in your life comes with the vibrations of success, transformation, family and fortune. ”

Joo. Hyvä juttu, mutta en vaan saanut päähäni loksautettua sitä, miten tää sammakkosymboliikka liittyisi mun elämään. Tulevaisuus oli ihan suhteellisen selkeän tuntuinen.

”Toad spirit animal symbolizes the renewal and cleansing of the soul. As the tadpole finally turns into a toad and emerges, it embraces the beginning of a new life on the land exploring new frontiers.”

”In some Asian mythologies, they placed toads in the mouths of the dead to symbolize the transition between life and death.”

Konnaepisodin jälkeen mulla oli kuitenkin aika erikoinen olo. Sisällä tuntui, että joku asia on muuttunut. Oli jopa vähän uhkaava olo. 

Kaikkialla oli niin kaunista. Oli toukokuun loppu ja joku puulaji päästeli ilmaan valtavia haituvia, jotka näytti ihan joltain taikapölyltä tai tähdiltä sinistä taivasta vasten. Ne vaan leiju hitaasti eteenpäin ja kevään vienossa viherryksessä, se näky oli täysin maaginen. Menin istumaan semmosen venevajan luokse järven rantaan. Oli kaunista, mutta tuntu että joku on vinossa. 

Jos tarkkaan katsoo, tuolla taivaalla näkyy pieniä haituvia

Ja siitä sitten alkoi mun elämäni hirvein kesä. Joka lopulta taisi olla kuitenkin kohtalon siunaus, koska ilman niiden tapahtumien kulkua, ilman kantasolusiirron mahdollistamaa uudelleensyntymää en ehkä olisi tässä, ja tässä missä nyt olen on parhain olla, ihan varmasti. 

Nyt vaan mietin että niin, se sammakko ehkä tosiaan symboloi muutosta, uudelleensyntymää ja myös jonkinlaista onnea. Ehkä se sammakko halusi varoittaa mua että sairastut, mutta toisaalta kertoa, että me kaikki ollaan yhtä luonnon kanssa ja että ei hätää, kaikki järjestyy. Joka tapauksessa, rupisammakon kanssa hetken hengailu oli yks parhaista luontokokemuksista mun elämässä tähän mennessä. 

”Live life like a toad, full of adventures and never fearing changes.”

Lainaukset napattu joltain random nettisaiteilta joissa on analysoitu rupisammakon symboliikkaa.

2 Comments

  • Vilma

    Olipa ihana lukea tämä tarina näin kirjattuna sanoiksi. Hyvä, että sulla on tää blogi. Kiitos tarinasta. Nauratti sammakkoprinssi ja kesäromanssi. Aika hullu juttu sammakkoenne. Mutta hyvä viesti sillä on ollut, tai se viesti minkä olet nyt ymmärtänyt sen viestiksi. Amazing. Thanks. Bye. Lisää postauksia! Thx<3 etähaleja!

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *