Kuka mä oon

Sini ja mun toinen nimi on Anneli. Hitsi oli muuten vaikea keksiä blogille osoite, koska maaimaonmaailmanihmeellisinasia.com tuntu jotenki pitkälle ja vaikealle. Sini Anneli siis olen minä. Anneli on kaunis nimi kun sitä makustelee. Pienenä olisin pistänyt sen vaihtoon, enää en. Mutta siis kutsukaa oikeesti mua vaan Siniks, ei kukaan ikinä käytä tota toista nimeä. Tai jos joku nyt oikeesti haluaa, niin saa käyttää. 😀

Pidän kaakaosta ja mangoista ja kookoksesta. Oon lahtelainen mutta nykyään hesalainen, mut asunut porukoilla Lahessa siitä saakka, kun pääsin kantasolusiirrosta, eli viime vuoden joulukuun 17. päivästä. Täällä on ollut yllättävän kivaa, etenkin nyt korona-aikoina, kun ollaan vaan päätetty ottaa kaikki ilo irti elämästä. 

Opiskelen Helsingin yliopistossa, mutta nyt oon saikulla. Ennen halusin ratkasta maailman sosiaaliset ongelmat, köyhyyden, epätasa-arvoisuuden ja muut tommoset vääryydet. Sitten tajusin että luonnon tuho on ihan hirveä asia ja vaihdoin vähän suuntaa, joten nyt mun opinnot painottuu enemmän kestävyystieteisiin, elikkäs yhdistelen ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyviä kysymyksiä. Se on ihanaa ja raastavaa. Kuitenkin viime kuukausina oon keskittynyt muihin asioihin enemmän. Itseni hoitamiseen ja toipumiseen, läheisiin, elämästä nauttimiseen. 

Oon hirveen onnekas papana. Mun äiti oli suhteellisen vanha kun mut kaivettiin ulos sen mahasta. Se oli täyttämässä jo 45. Mutta aika mageeta, että se sai terveen lapsen, koska sillä ei ollut aiemmin lapsia, ja se oikeesti halusi lapsia. Tää lähtökohta on tavallaan auttanut mua arvostamaan omaa elämää, syntymä tänne maailmaan ei oo ollut niin itsestään selvä. Hirveen kiva juttu kun synnyin! 

Parasta mitä tiedän on ihmiset. Rakastan mun ystäviä ja sukulaisia. Mulla on mieletön iso suku äitin puolella ja tiiän että en jää elämässä ikinä yksin kun mulla on ne. Toivoisin että kaikilla olis tommonen suku, tai vähintään perhe ja sisaruksia, jotka ei koskaan jättäis niitä yksin. Tai ihan vähintäänkin ystäviä ja joku yhteisö joka ei jättäis koskaan yksin. Pidän myös harmoniasta, naurusta, kauneudesta, mietiskelystä, spontaaniudesta, heittäytymisestä, luovuudesta, ilakoinnista. Nykyään oon alkanut pitämään aamuista. Se on tosi outoa, koska oon aina ollut iltaihminen ja aamu-uninen. Tää saattaa kyllä johtua mun lääkityksestä, joka vie yöunet ja siks heräilen joskus jo neljältä. Mutta siis jotenkin on aivan ihanaa avata verhot ja alkaa puuhastelemaan kaikenlaista samalla kun aurinko nousee. Sopii täydellisesti tähän kevääseen.

Mulla ja mun serkulla on ollut oma pieni pyörillä kulkeva jäätelökioski, Ice Dream Bike. Me pidettiin sitä kolme kesää ja se oli kivointa ikinä. Kunnon kauppaleikkilarppia oikeessa elämässä. Tehtiin itte jäätelökeksejä ja täytettiin ne jäätelöllä ja mentiin pitkin maita ja mantuja myyden niitä. Oltiin erilaisissa tapahtumissa ja pyöriskeltiin puistoissa ja ihmiset ilahtu vähän erilaisista jäätelötuotteista. Tän jälkeen kaikki työt onki tuntunu vähän puurolta, koska mikä nyt on hauskempaa kun ite luoda oma työ.  

En osaa katsoa tv-sarjoja tai lukea romaaneja. Tai oon vähän huono siinä. Joskus kirjat ja sarjat imasee, mutta harvoin. Tykkään oleilla omassa elämässä ja seurata oikeiden olemassa olevien ihmisten elämää. Eli stalkkaan mieluummin instassa ihmisiä kuin katon fiktiota telkkarista. Ihmiset on niin kiinnostavia. Rakastan tehä ruokaa. Haluaisin sienestää. En tykkää rumista astioista, katan aina kauniisti jos voin ja valitsen lautaset sen hetkisen mielen mukaan. Siks on parasta että on monenlaisia yksittäisiä erilaisia lautasia ja kuppeja kaapissa. Kirpparit on best ever asia, ne on seikkailua ja aarteen metsästystä, ja yritän ostaa lähes kaiken käytettynä. Oon oinas, nouseva rapu ja kuu vaaka. 🙂 Siitä sitten analyysit tulille :)..

Oon miettinyt että tää blogi on mulle semmonen vertaistuen jakamisen ja luovien purkausten kanava. Kirjotan ihan mistä huvittaa ja ihan millon huvittaa. Ei paineita. Ja tietty on mukava tallentaa omia ajatuksia ja tarinoita ihan itseä varten, koska päiväkirjan kirjottaminen käsin ei luonnistu multa kauheen hyvin, vaikka käsin kirjottelu onkin ajatuksena hirveen romanttinen. Mutta tää tuntuu nyt paremmalta, joten näin jatkettakoon.  

Mun unelmia: 

-päästä pian mökille

-nukkua kesällä aitassa

-järjestää maalla ja kaupungissa ystäville ja sukulaisille juhlia ja brunsseja ja kaikenlaisia kutsuja

-päästä kohta asumaan uuteen kotiin (muutan ihan pian, etänä xD)

-auttaa maailmaa ja ihmisiä, toisin sanoen pelastaa maailma

-oppia tekemään kotona täydellistä kaakaota

-että ois joskus perhe

-maalata ulkona taulu

-että ei tarvis käyttää kauheesti lääkkeitä

-keltanen ja iso mekko

-pysyä terveenä

Semmosta. Ei mulla muuta! Heippa kaikille ja simaisaa alkavaa viikkoa <3

4 Comments

  • Vilma

    RAKASTAN SUN BLOGIA❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️ Oot kyllä paras bloggaja❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️ Jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee❤️❤️❤️❤️❤️ NIIN ihanaa lukea sun ajatuksia kirjattuna. Oikeesti. Tai että ylipäätänsä kuulla sun ajatuksia ja muuta. Kun paljon on puheet kulkeneet sairauden ympärillä ja miten se vaikuttaa arkeen ym niin on oikeesti äärimmäisen ihana kuulla näitä sun sisimmässä olevia juttuja. Aivan kuin olisi ihana sunnuntaipäivä ja yhdessä hengaltaisiin rauhassa ilman mitään kiirettä, ja olisi brunssi tehty just niihin sun kauniisiin astioihin ja sitte sen jälkeen ruokalepo ja kaikkea kivaa ja sitten olisi jo toisen ruuan aika jne…. love you mucho baby darling blogger xoxoxoxoxo

    P.S. On kaikki kuvatkin ihania. On tosi ihana oikeesti lukea näitä sun juttuja. Oikeesti. Se on nyt ihan mun lempiasioita ehdottomasti. Oot hyvä kirjottamaan. Kiva kun synnyit.

    • Sini Anneli

      Hihiii kiitos baelita kommentistasi jälleen <3<3<3<3<3<3 sunnuntaipäivän metsäbrunsseja odotellessa ja rakkain terveisin! Ps. Kiva kun itekki synnyit!

  • Venlu

    On kyllä maailman ihmeellisin ja mahtavin blogi! Kiitos ihanasta postauksesta, odotan innolla seuraavaa.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *